Pari vuotta olen haudutellut päässäni ideaa blogin kirjoittamisesta. Nyt sen viimein sain aikaiseksi aloittaa, se tullaan sitten näkemään kuinka nopeasti tämä unohtuu. Ellei käy hullusti ja alan tunnin välein kirjoittamaan!
Sarjassamme elämäni ensimmäinen blogimerkintä ja haluan kertoa tänään päivällä saamani oivalluksen.
Olen maailman epämusikaalisin ihminen, mutta silti jonkin asteinen musiikin suurkuluttaja. Intohimona sanottakoon indie. Etenkin viime vuoden aikana suomalaiset yhtyeet ovat saaneet korvani hörölle. Silti muutamat artistit, joita blogimaailmassakin kovasti hypetettiin, eivät vain saaneet minua syttymään. Yksi näistä oli Cats on Fire. Vaikka muuten levy-yhtiö Solitin tuotanto on ollut erityisenkin kiintoisaa, ei Cats on Fire onnistunut lämmittämään mieltäni.
Kunnes tänään astuin koulumme ruokalasta auringon paisteeseen Ipodin soidessa sufflella. PJ Harveyn kysyttyä "what if I take my problem to the United Nations?", korviini tunkeutui My Sense of Priden alkusävelet. Samalla hetkellä mietin miten ihmeessä en ole voinut pitää tästä kappaleesta aikaisemmin? Muistelin tuominneeni sen tuovan mieleeni liikaa aina yhtä ihanan Suomi-iskelmän, mutta nyt kappale kuulosti kaikkine iskelmä-fiiliksineen erittäin hyvältä! Joidenkin kappaleiden kohdalla pitää vain odottaa sitä oikeaa hetkeä.